Tähänkin asti on pärjätty

Sisältövaroituksena sanottakoon, että tämä teksti sisältää paljon puhetta riippuvuudesta ja hyvin ymmärtäväisen tavan puhua siitä.

Aloin ihmettelemään, miksi elämäntilanteiltaan hyvin erilaiset ihmiset tuntuivat elämänkatsomukseltaan olevan niin samankaltaisilta: addiktion tai addiktien kanssa kamppailevat henkilöt ja markkinoinnin suhteen epätietoiset yritysjohtajat.

Kummassakin tapauksessa toiminta näyttää sivusta katsoen selviytymispeliltä. Ei niinkään ratkaisukeskeiseltä tai -haluiselta, vaan pikemminkin turvallisuuden tunteesta kiinni pitämiseltä. Ehkä jopa torjuvalta tapa ajatella mahdollisuuksia.

Pärjääminen, eikä muuttuminen

Koitin perehtyä addiktion tutkimukseen ja etsin kuvauksia ihmisistä, jotka eivät vielä ole pohjalla ja siksi kaikki vielä hyvin.

Hesarin rehellisen tuntuinen itsekertomus artikkelissa Amfetamiinin varjossa sisälsi käyttäjän lapsen kommentin helpotuksesta, kun äiti vaihtoi viinasta piriin. Kommenttia väritti kertojan ajatus siitä, miten kummalliselta se helpotus tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna.

Ajatus pienemmästä pahasta tai hetkellisestä paremmasta on yllättävän painava matto, jonka alle lakaista ongelma.

Me pärjätään näinkin. Markkinointi kuulostaa hyvältä idealta, mutta hyöty tuntuu epävarmalta. Ehkä huomenna. Ehkä sitten, kun ollaan siihen valmiita.

"Aina voisi olla pahemmin" sisältää edes hetkellisen onnistumisen tunteen, kun taas "aina voisi olla paremmin" ei anna mitään, vaan ottaa pois. Jos nykyinen tilanne ei ole täysi katastrofi, kenties muutoksen riski on liian iso parempaa huomista havitellessa.

Yritysjohdon parissa tämä tuntuu yhtä tavanomaista: Me pärjätään näinkin. Markkinointi kuulostaa hyvältä idealta, mutta hyöty tuntuu epävarmalta. Ehkä huomenna. Ehkä sitten, kun ollaan siihen valmiita.

Selviytyminen ei ole kehittymistä

Kun tilanne tekee pinnalla pysymisestäkin voiton, ei venettä halua heiluttaa. Siksi hetken helpotus vie ajatukset pois kokonaisuudesta. Selviytyminen tapahtuu tässä hetkessä ja nyt, onnistumisien ollessa välittömiä ja huomisen tuodessa uusia haasteita. Vaihtoehtoisesti kehittyminen on työtä huomisen puolesta, työn tekemistä tulevaisuuden onnistumiseksi.

Ja kun maalia ei pysty näkemään eikä palkintoa koskemaan, on hyvin ymmärrettävää valita vaihtoehdoista se ensimmäinen. Se on vähemmän pelottava, koska se tuntuu konkreettiselta. Ja välillä jopa kriittiseltä – jos akuuttia ongelmaa ei saada ratkaistua, kaikki voi olla ohi ennen huomista.

Huomisen kuvitteleminen ei kuitenkaan tee huomisesta kuvitteellista. Se on yhtä todellinen kuin tämän hetken haasteet. Vaatii itseluottamusta sanoa, että sehän tulee sitten menemään näin. Mutta osaamista tai työtä huominen ei vie yhtään sen enempää kuin tästä päivästä selviäminen.

Miksi kaikki tuntuu turhalta?

Tulevaisuuden tulokset ei tunnu helpotukselta tänään ja resurssit riittää tasan plus-miinus-nollaan. Ei ihme, että toivokin tuntuu jossain vaiheessa turhalta. Koska se on; toivo ei ole teko vaan tunne. Se syntyy asioiden aikaansaamisesta eli tekemällä.

Luota ohjelmaan. Se toimii vain tekemällä. Eikä mihinkään tarvitse uskoa – riittää, ettet vastusta.

Luova kehitys rinnastetaan usein toivoon, ulkoa päin näyttäen abstraktisti hyvin samalta. Riski tuntuu suurelta, kun käytetyillä resursseilla ei saa heti käteen mitään ja luottamustakin pitää luovuttaa jollekin toiselle. Mutta, kuten AA:ssa sanotaan: luota ohjelmaan. Se toimii vain tekemällä. Eikä mihinkään tarvitse uskoa – riittää, ettet vastusta.

Tekemällä sen työn, jolla rakennetaan huomiselle mahdollisuuksia, poistetaan kalenterista eksistentiaalisen uhan kanssa painiminen. Ja tekemällä sen työn tänään toimitaan aktiivisesti oman tulevaisuuden suhteen. Tulokset syntyy tekemisestä, ei onnistumisesta. Ja riippumatta onnistuuko vai ei, se tekeminen ei lopu.

Reality check

Peiliin katsominen on usein pelottavaa ja tilanteen myöntäminen voi tuntua epäonnistumiselta. Varsinkin jos jää yksin kaiken peilistä paljastuneen kuvan kanssa. Kukaan ei halua maksaa siitä tunteesta eikä kaupan päälle kuulla jonkun muun keksimiä ratkaisuja ja että tekemistä riiittää.

Mutta sitä kehittyminen on. Siirtymistä jatkuvasta reagoinnista suunnan määrittämiseen. Hyvien hetkien mahdollistamista ja paremmasta ajasta nauttimista. Toistoja ja oppimista. Parhaimmillaan sekin on vain tekemistä, mutta helpommin.

Sitä markkinointikin on.

Löytö Studio – kerro lisää.